Järvö | Blog4Rocks

Järvö

Saari on puolustusvoimien hallinnassa oleva suljettu alue, josta on annettu pieni aidattu alue Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen hallintaan. Lisäksi saarella on edelleen yksityisalueita.

Vierasvenesataman sijainti: N59° 57,6′ E024° 29,1′. (Kts. Google Mapsissa)

Järvön täsmäsää (Foreca)

Järvö VeneWikissä

Järvö Uudenmaan Virkistysalueyhdistyksen sivuilla

Järvö VeneNetissä

Saaren historia

[Seuraava teksti on ote Suomen rannikkotykistökilta ry:n julkaisemasta artikkelista. Olen referoinut niitä osia, jotka liittyvät saareen itseäni kiinnostavin osin ja järjestellyt tekstejä eri otsikoiden alle. Väliotsikot olen muuttanut, muuten tekstiä  ei ole muokattu eikä modifioitu.]

1800-luvulta 1900-luvun alkuun

Järvön itäosa kuului Kirkkonummen Storkansskogin kylään, kun taas länsiosa kuului Bölen kylään. Vuonna 1859 Johan Gabriel Eklund vuokrasi omistamansa saaren itäosan luotsi Söderlingille viideksikymmeneksi vuodeksi. Söderlingin tytär meni naimisiin kalastaja ja luotsi Wilhelm Åhmanin kanssa, ja sen johdosta sovittiin jo vuonna 1900 itäosan silloisen omistajana Johannes Bäckströmin kanssa, että vuokraoikeus siirtyy Åhmanille 50 vuodeksi sopimuksen päättyessä Söderlingin kanssa vuonna 1909. Itäosan omistus siirtyi myöhemmin Ivar Korkmanille.

Luotsi Karl Johan Söderling oli tullut kuuluisaksi Krimin sodan aikana, kun hän muutamine apureineen lähti merelle muuttamaan tai poistamaan vihollisen – Englannin laivaston – Porkkalan vesille laskemia viittoja. Yritys paljastui ja Söderling onnistui vain merimiestaitonsa ansiosta pelastamaan itsensä ja apurinsa englantilaisten ryhtyessä tulittamaan ja ajamaan heitä takaa. Venäläiset palkitsivat Söderlingin mitalilla. Krimin sodan aikana venäläiset tiettävästi räjäyttivät Järvön pienen lammen, etteivät englantilaiset saisi vettä saaresta.

Vuonna 1912 Gabriel Nikander keräsi talteen kansanperinteitä ja kertomuksia Kirkkonummen alueelta ja erityisesti Porkkalan ja Järvön alueelta. Nämä tarinat sisältävät muutamia kertomuksia Söderlingistä sekä niistä olennoista ja merihirviöistä, joita tämä oli nähnyt porkkalan vesillä. Luotsi Söderling kuoli 12.1.1914 Järvössä. Nikanderin tarinoiden mukaan Järvön suossa asui monen sulen mittainen harjapäinen käärme. Vastaavanlainen käärme oli aikoinaan käynyt luotsin kimppuun merellä.

Kalastaja Dahlström – Järvön Janne

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Järvössä asui vakituisesti kaksi kalastajaperhettä, itäpäässä Åhmanin perhe ja länsiosan vuokrannut Dahlströmin perhe. Kalastaja Dahlströmin, jota kutsuttiin Järvön Janneksi, mainitaan olleen oikea “merirosvo”, jota ihmiset pelkäsivät. Väitettiin, että hän oli murhannut ainakin kaksi ihmistä, vaikka tätä ei voitukaan todistaa. Hän nukkui piikansa kanssa kamarissa, kun taas vaimo ja lapset nukkuivat keittiössä. Dahlströmillä oli muitakin erikoisia tapoja. Hän tapasi muun muassa pitää hiiriä taskuissaa, sillä hän uskoi niiden tuovan onnea. Dahlströmin oudoista tavoista johtuen Järvön muut asukkaat eivät halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä. Ihmisillä oli muutakin pelättävää kuin kalastaja Dahström.

Kalastaja Dahlström sai 1920-luvun lopulla voimaan tulleen lain perusteella vähitellen lunastaa koko vuokraamansa alueen itselleen. Vuonna 1933 Dahlströmin tytär Svea meni naimisiin Einar Eklundin kanssa. Einar muutti saareen ja kolmekymmentäluvulla perheeseen syntyi kaksi poikaa. Elämä saaressa sujui tasaisesti perheen hankkiessa elantonsa kalastuksesta, metsästyksestä, kotieläinten hoidosta ja puutarhasta. Väriä elämälle antoivat harvoin tapahtuneet kauppamatkat purjealuksella Helsinkiin. Tosin Svea Eklundilla oli moottorivene jo ennen naimisiin menoaan.

Saaren muita asukkaita

Kalastajien lisäksi saaressa asui kesäisin muutakin väkeä. Tiedetään mm. kirjailija Juhani Ahon ja professori Christian Sibeliuksen viettäneen kesiään saaressa. Professori Sibelius asui Åhmanin luona monta kesää. Professori A. von becker puolestaan maalasi taulun luotsi Söderlingistä asuessaan kesäisin Järvössä. Taulu, jonka nimi on “Före jakten”, kuuluu Ateneumin kokoelmiin.

Myös Jean Sibeliuksen tiedetään käyneen Järvössä myöhään syksyllä kuuntelemassa syysmyrskyjä. Juhani Aho on kirjoittanut kirjan “Omatunto” Järvön elämästä. saaressa harrastettiin muutakin kulttuuria. Kesävieraat järjestivät teatteriesityksiä ja saaren keskellä olevalla “tanssikalliolla” järjestettiin tansseja. 1920-luvulla elokuva “Vanha luotsi” kuvattiin osittain Järvössä.

Talvisodasta Porkkalan palautukseen

Talvi- ja jatkosodan aikana suomalaisilla oli Järvössä valvonta-asema. Talvisodassa aseman miehistö asui saaren taloissa. Åhmanin saunaa käytettäessä sitä lämmitettiin niin tulisesti, että se paloi. Jatkosodan alussa valvonta-aseman miehet joutuivat muuttamaan taloista telttoihin vihollisen ilmatoiminnan takia. Einar Eklund toimi noin vuoden verran saaren vartijana. Saaressa asui sotien aikana tilapäisesti myös Åhmanin sukulaisia. Eklundin perhe asui saaressa syksyyn 1944 saakka, jolloin Porkkala vuokrattiin vänäläisille. Porkkalan vuokra-alueen palautuksen jälkeen syntyi kiista Puolustusvoimien ja siviiliväestön välille palautettujen alueiden omistuksesta. Puolustusvoimat näki mahdollisuuden siirtää joukkoja Helsingin alueelta, missä tilanahtaus oli suuri, Porkkalan alueelle. Varsinkin ruotsinkielinen väestö ja lehdistö vastustivat tätä hanketta.

Jo ensimmäiset Porkkalan alueelle lähetetyt Puolustusvoimien tiedustelijat esittivät muun muassa Järvötä lähellä olevine luotoineen pakkolunastettavaksi Puolustusvoimille. 30.1.1956 päivätyssä asiakirjassa Järvöhön esitettiin ainakin tulenjohto-ja mittausasemaa.

Ensimmäiset tiedustelijat inventoivat myös saaren rakennukset ja muut rakennelmat. He totesivat, että saaressa olleista rakennuksista neljä oli jäljellä. Näistä kolme oli hyvin rappeutuneita ja neljäs kohtalaisessa kunnossa. Vuokralaiset olivat rakentaneet saareen ison tiilisen rakennuksen, joka oli jäänyt osittain kesken. Lisäksi oli rakennettu hirsistä ulkorakennus, jota epäiltiin talliksi. Saaren keskellä pohjoispuolella oli ollut hirsinen kasarmi, joka oli kuitenkin purettu. Lisäksi saaressa oli ollut erilaisia taisteluasemia ja -laitteita, jotka oli räjäytetty. Ilmeisesti ensimmäisten tiedustelutulosten perusteella Puolustusministeriö esitti maaliskuussa 1956 aluevaatimuksensa, johon sisältyi mainittu Järvön alue. Vaatimukset herättivät voimakasta vastustusta Porkkalan entisissä asukkaissa.

Palautuksen jälkeinen aika

Hallitus teki 9.8.1956 päätöksen pakkolunastuksesta. Tähän sisältyi vain osa Järvön pääsaaresta. Lähisaaret oli jätetty kokonaan pois. Lunastettavan alueen supistuminen johtui ilmeisesti Järvön käytön uudelleen arvioinnista. Saaren koko alueen tarpeellisuudesta ei oltu enää vakuuttuneita. Suunnitellut laitteet sijaitsivat lähinnä saaren etelärannalla. Lisäksi jotkut valtion virkamiehet vastustivat “kesänviettopaikkojen” lunastamista korkea-arvoisille upseereille.

Ivar Korkmanin osuus Järvöstä oli siirtynyt maanviljelijä Degerthin omistukseen Porkkalan palautuksen jälkeen. Dahlströmin puolella saarta Dahlströmin sukulaisten, huvilanomistaja Finnilän ja hänen vaimonsa kanssa tehtiin sopimus pääsystä lunastuksen ulkopuolelle jääneelle alueelle. Myös Dahlströmin toisen perillisen, Åke Bäckmanin kanssa sovittiin rajojen vetämisestä ja kauttakulkuoikeuskista. Kalastaja Eklundin kanssa, joka oli muuttanut 1956 takaisin saarelle, sovittiin 1957 saaren vartioinnista. Muita vakinaisia asukkaita ei saareen muuttanut. Eklundin palkka muodostui lähinnä oikeudesta kalastaa ja pitää karjaa lunastetulla alueella. Puolustusministeriö puolestaan vuokrasi Eklundin alueella sijaitsevan ison, puolivalmiin tiilirakennuksen. Järvön lunastettavan alueen pinta-ala oli 40 hehtaaria maa-alueita ja 30 hehtaaria vesialueita eli yhteensä 70 hehtaaria. Kodin kunnostus vei Eklundilta kaksi vuotta. Eklundin pojat käynnistivät huviveneiden telakointitoiminnan, mikä sinänsä oli saavutus saarella, jolla ei ollut sähköä. Myöhemmin hankittiin generaattori, jota pyöritti vanha venemoottori. Puhelin saatiin 1959. Puhelinlinja kulki Mäkiluodon kautta. Vuonna 1968 Eklundin perhe muutti asumaan Torsnäsiin.

Pakkolunastetun alueen korvauskysymykset olivat vaikeita ja kesti kauan ennenkuin ne saatiin ratkottua. Valtion edustajien ja alueiden entisten omistajien näkemykset korvaushinnoista olivat kaukana toisistaan. Maan arvon arviointi saatiin valmiiksi vuosina 1962-1963, jonka jälkeen maanviljelijä Degerth, joka oli omistanut lunastetusta alueesta, valitti liian pieninä pitämistään korvauksiata. Hän onnistuikin saamaan niihin korotuksen. Degerthin tapaus päättyi vasta vuoden 1966 lopulla korkeimmassa oikeudessa. Eräät Åhmanin sukulaiset, jostka vasta 1960-luvulla heräsivät vaatimaan korvauksia menetetyistä alueista sitävastoin epäonnistuivat yrityksessään, koska sopimuksessa joka oli tehty Åhmanin ja saaren silloisen omistajan kanssa todettiin, että sopimus koski Åhmanin lapsia muttei enää muita sukulaisia. 1980-luvun alussa Bäckman, joka asui Ruotsissa, ilmoitti myyvänsä omistavansa kaksi tilaa Järvöstä. Tilat osti kauppaa varta vasten perustettu Oy Tryhamn Ab, jonka takana on muutamia perheitä. Osakeyhtiö on muun muassa rakennuttanut alueelle saunan ja korjannut vanhoja rakennuksia. Loput Järvön yksityisomistuksessa olevasta alueesta on edelleen Eklundin ja Finnilän sukujen omistuksessa. Järvötä ei koskaan suunnitelmista huolimatta linnoitettu. Saari uinui Ruususen unta aina 1980-luvun puoliväliin asti, jolloin Suomenlinnan Rannikkotykistökilta sai Puolustusministeriöltä luvan rakentaa sinne Kiltamajan ja rantasaunan sekä pienvenesataman.

Ormholmenissa on HSK:n (Helsingfors Segelklubb) satama.

Käytetyt lähteet

1. Kirjallisuus ja lehdet

Appel, E: Kampen för Porkala, Helsinki-Porvoo 1967
Enqvist, Ove: Mäkiluoto, Helsinki 1997
In memoriam, lotsen Karl Johan Söderling, Hufvudstadbladet 17.1.1914
Karumaa, Björn: Kylänvanhin (Svea Eklundin haastattelu), Porkkalan venekerhon jäsenlehti 2/1988
Lindqvist, Rafael: Finlandskä hjältar i Krimkriget, Hufvudstadbladet 15.1.1939
Lönnqvist, Bo: Om folkkulturen i Kyrkslätt, Västra Nyland 29.6.1975
Silaste, R: Kiltamajan avajaiset Järvössä 7.9.1985, Linnake 3/1985

2. Arkistolähteet Pääesikunnan operatiivisen osaston Porkkalan palautukseen liittyvät asiakirjat, Sota-arkisto

Puolustusministeriön kiinteistöosaston arkiston Järvööseen liittyvät asiakirjat Suomenlinnan Rannikkotykistökillan arkisto
Svenska Litteratursälskapet, Folkkulturarkivet, samling 217 (Gabriel Nikander)

3. Haastattelut

Eklund, Svea 21.6.1988
Malmström, Pehr 14.6.1988
Telaranta, Reijo 28.10.1988
Lundberg, Greta 8.9.1988

(Lähde: Suomen rannikkotykistökilta ry:n julkaisema artikkeli)