Ulkomaisin silmin
Hei 31
2011
2011
Hollannissa asuvat sukulaiset piipahtivat kylässä. Yksi jo kauan sitten sovituista ohjelmanumeroista oli lyhyt veneretki. Mukana oli melkein 1-vuotias sukulaistyttö, jonka päiväunet rytmittivät reissua. Pikkuneidin pelastusliivien löytäminen oli oma episodinsa, loppujen lopuksi liivit lensivät Hollannista asti mukaan. Liivien kokomerkintä oli muuten ytimekkäästi: “Baby”.
Ensin saunottiin Pikku-Leikosaaressa, sitten samoiltiin Kalliosaaressa. Tutut paikat oli turvallista esitellä, mutta lupasin itselleni että jatkossa panostetaan uusiin saariin. Kävi aika selväksi, että että maidemme maantieteelliset erot ovat kohtuullisen suuria (esim. saarien lukumäärä: n. 20 vs. melkein 180 000 – jos laskee myös sisävesien saaret). On aika ilmeistä, että Hollannin harvoissa saarissa ei voida soveltaa niin laajoja jokamiehenoikeuksia, joista me saamme olla Suomessa kiitollisia.
Yhdestä asiasta olimme harvinaisen yksimielisiä: Jos ei ole venettä käytössä, jää rannikkokaupungeista iso osa kokematta.
Hienoa hiekkaa ja poukama suoraan tasaisen telttapaikan edessä. Tästä on vaikea pistää paremmaksi.
Rantautuminen Kalliosaaren pohjoisrannalle. Hiekkarannalle rantautuminen on kätevää mutta aika rauhassa saa tulla, ja kone kannattaa nostaa ajoissa ylös.
Suomi
English
Kommentti